Kaasumittaukset

Kaatopaikalle sijoitetun orgaanisen jätteen hajoamisprosessissa muodostuu kaatopaikkakaasua, joka pääosin koostuu metaanista ja hiilidioksista. Tämän prosessin käynnistyminen on sinänsä normaalia ja toivottavaa. Tavanomaisissa täyttöolosuhteissa prosessin kestoaika on useita kymmeniä vuosia ja ympäristöön purkautuu kaasua kaatopaikan sisällä vallitsevan ylipaineen vaikutuksesta.


Valtioneuvoston päätöksen No 861/97 liitteen 3 mukaan on kaatopaikkakaasun kertymistä ja purkautumista seurattava siten, että kaasun muodostuksesta saadaan luotettavat tiedot kaatopaikan kaikilla osilla.

Emissiomittaus (FID)

Emissiomittaus perustuu kaatopaikkakaasun metaanipitoisuuteen. Kaasu imetään kaatopaikan pinnasta kaasukellon avulla mittalaitteeseen, joka ilmaisee kaasun metaanipitoisuuden ppm yksiköissä. Mittalaite (detektori) määrittää metaanin liekki-ionisaatiomenetelmällä, jolloin kaasu johdetaan mittalaitteen palokammioon, missä palaa vetyliekki. Elektroninen vahvistin osoittaa johtokyvyn muuttumisen kautta kyseisen mittapisteen kaasun metaanipitoisuuden. Menetelmän etuna on mm. helppokäyttöisyys, eikä siihen vaadita kaatopaikan pinnan rikkomista. Kammiomittaus (FID) Kaatopaikkakaasun metaanipitoisuuden ja määrän selvittämiseksi (25 mittauspistettä/hehtaari).Rasteri 20x20m.

Pääkomponenttien mittaus

Kaatopaikkakaasujen pääkomponenttien metaanin, hiilidioksidin ja hapen määrittäminen suoritetaan mittalaitteella, jonka toiminta metaanin ja hiilidioksidin osalta perustuu infrapuna-analysaattoriin. Hapen osuus määräytyy elektrokemiallisella menetelmällä. Usein samalla mitataan kaasun sisältämän rikkivedyn pitoisuus ppm-yksiköissä. Kaasunäytteen ottoa varten porataan kaatopaikan pintaan noin metrin syvyinen reikä, josta kaasu imetään mittalaiteelle. Laite ilmaisee kaasukomponenttien osuuden tilavuusprosentteina. Typpikaasun osuus saadaan vähentämällä muiden komponenttien yhteissumma sadasta prosentista. Kaasun pääkomponenttien määritys (2 mittauspistettä/hehtaari).

Pienainejäämien analysointi (haitalliset yhdisteet)

Pienainejäämien analysointia varten pyritään saamaan kaasunäyte kaatopaikkapenkereestä noin viiden metrin syvyydeltä. Tämä tapahtuu helpoimmin täytön yhteydessä kaatopaikkaan sijoitetun mittaputken avulla. Tarvittaessa voidaan myöskin poraamalla tehdä sopivan syvyinen reikä. Kaasunäyte imetään erikoisrakenteiseen näytepulloon (tilavuus noin kolme litraa), joka toimitetaan laboratoriotutkimuksiin analysointia varten. Tuloksena saadaan pääkomponenttien lisäksi fluori- ja klooriyhdisteiden yhteismäärät sekä yksittäiskomponenttien kuten esimerkiksi freoniyhdisteiden, vinyylikloridin, bentsolin ym. määrä. Pienainejäämien analysointi (1 näyte/5 hehtaaria).

Raportointi

Tulokset esitetään yksityiskohtaisessa raportissa, joka antaa myös selkeän visuaalisen kuvan tutkitun alueen tilasta. Raportti on erinomainen työväline selviteltäessä mahdollisia jatkotoimenpiteitä kaasuntalteenoton osalta tai käsiteltäessä käyttölupia viranomaisten kanssa.